Flanööri

Minulla oli mahdollisus viettää päivä Tankarin saaressa ja vaikkei se aivan lähiympäristöäni olekaan ( asun kyllä Kokkolassa) päätin toteuttaa flanöörin siellä, miljöö oli niin herkullinen. 

Laivamatka oli äänekäs, lämmin ja tuulinen. Aurinko tuntui yläkannella lämpimältä ja tuuli tuiversi hiuksissa, vesillä tulee aina tietty vapauden tunne ja manteretta on mielenkiintoista tarkkailla eri näkökulmasta.

Saareen saavuttaessa nenään tuli tervan tuoksu ja moottirisahan pärinä kuului taustalla. Ms Jenny tööttäsi komeasti torvellaan perille saapumisen merkiksi. Aurinko oli kuuma ja saaressa vallitsi rauhallinen tunnelma.

Luonto saaressa oli hiljainen, vähän karun oloinen, syksyinen ja meren tuoksu tuntui nenässä. Tuuli, muttei liikaa.

Saaren vanhat rakennukset veivät ajatukset väistämättä vuosisatojen takaiseen saaristolaiselämään. Kuinka raakaa elämä saarella varsinkin talvisin on varmasti ollut. Tuossa hetkessä itsensä tunsi jotenkin pieneksi. Ajatukset palautuivat kuitenkin tähän hetkeen varsin nopeasti kun moottorisaha jatkoi äänekästä työtään taustalla.

Kirkas, kaunis, villi ja kunnioitusta herettävä meri. Luonnonkivet rannalla olivat erityisen komean muotoisia.

Majakka oli kiehtova. Kuviin ei saa oikein tallennettua sen kokoa, minulle tämä oli ensimmäinen kerta näin lähellä majakkaa, rakennus on vaikuttava. Vaikutuksen tekin myös majakan siisti kunto, kuinkakohan he pitävät majakan noin kiiltävänä? Maalataanko sitä usein? Ja kuinka majakan maalaaminen oikein tapahtuu...?

 Luonto sen kertoo, syksy tekee tuloaan. Vaikea kuvailla sitä tunnetta kun tietää ja tuntee että ilmaa on valtaamassa jo syksy, mutta kesäkin vielä haluaa viipyä.