Oma ilmaisuni

Olen aina pitänyt kuvataiteesta ja piirtämisestä.  Pidin myös tarinoiden kirjoittamisesta ja kuvitin usein kirjoittamani tarinat.  Lapsuudenkotini on metsän keskellä järven rannalla ja luontoon liittyviä kuvia äidin arkistoista löytyikin aika paljon.

Muistan että leikin usein taiteilijaa, vein vesivärit ulos ja maalasin mielestäni todella upeita teoksia äidin ja isän riemuksi paperi toisensa jälkeen.  Myöhemmin huomasin etten erityisen lahjakas ollutkaan, mutta se ei vähentänyt piirtämisintoani . Kuvataide on ollut minulle aina osa-alue, jossa en ole kokenut mitään suorittamisenpaineita, eikä toisaalta minulla ole ollut mitään suurta tunteen paloa tulla siinnä paljon paremmaksikaan. Mutta tärkeää ja mukavaa se on aina ollut.

Koulussa tehtyjä välitunti-piirroksia

Äidin historian kirja. 

Huumorini on ollut lapsesta asti aikaa terävää, tässä osa äidille tekemästäni syntymäpäivä lahjasta. 

Kuvassa äiti saa hermoromahduksen pikkusiskoni kanssa, joka oli nukkui aina pommiin. 

Puut, metsä, metsän eläimet, hyönteiset, keijut, järven asukkaat, merenneidot ( olin vakuuttunut että he viihtyvät myös järvissä), pilvet, sade, myrskyt ja syksyn lehtikasat näkyivät piirustuksissani. Käytin myös paljon luonnonmateriaaleja, kun tein kollaasityyppisiä teoksia, liimasin heinistä punottuja nauhoja piirustuksiin, kuivasin lehtiä ja kaikkea mitä nyt kuivata saattoi ja sommittelin niistä paperille abstrakteja teoksia.

Kivien kanssa puuhailin myös ( olin ainoa lapsi ja lähin leikkikaveri oli 2 kilometrin päässä, joten luonto oli minun kaveri tavallaan, toki äiti ja isä viihdyttivät minua niin paljon kuin nyt vanhemmat vain jaksavat). Keräilin niitä, maalasin, tein erilaisia taiteellisia kivikasoja esimerkiksi muurahaisille ja kutsuin heidät sitten taidenäyttelyyn.

Lapsuuteni maisemaa

Koulussa töissäni luontoteema oli vahvasti esillä myös. Myös vahvoja värejä olen käyttänyt aina, värit ovat tärkeitä minulle, en ollut tyytyväinen työhöni jos esimerkiksi punaisen sävy ei ollut juuri sellainen kuin olin ajatellut.

Piirsin myös paljon hevosia, kissoja, koiria ja pupuja. Minun silloisia suosikkejani. Olin innokas heppatyttö ja voikin yleisesti todeta että minulle silloin tärkeät asiat näkyivät töissäni.

Rakensimme myös paljon majoja, sekä koulussa että sen ulkopuolella. Niiden pohjapiirustuksia ja sisustussuunnitelmia teimme paljon myös kavereiden kanssa.

 4. luokalla koulussa harjoittelimme kuvan suurentamista ja piirtämistä ruudukon avulla, se oli minusta mukavaa puuhaa ja tässä tekemäni suurennos Leevi Lauhkea leijona- kirjan päähenkilöstä. Äiti laittoi tunnollisesti työni kehyksiin. 

Yläasteellakin valitsin mielellään aiheeksi jonkin luontoon liittyvän. Muistan että 9.luokalla kiinnostuin yksityiskohtaisista tussitöistä ja abstraktien kuvien piirtämisestä ja symboliikasta. mallista piirtämisestä en pitänyt, enkä oikein pidä vieläkään. Yläasteella kuvataiteen opettajamme oli taitava ja hän sai minut vähän oppimaan mittasuhteiden käyttöä ja tarkkaa piirtämistä. 

Kuvataide ilmaisu liittyy mielestäni tunteisiin, itsetuntoon ja itsetuntemukseen aika olennaisesti. 

Luovuus ja rohkeus ilmaista itseään ja oman ilmaisun löytyminen vie aikaa. 

Olen koulutukseltani lastentarhanopettaja ja kuvataiteen parissa olen viettänyt aikaa esiopetusikäisten kanssa. Koetan parhaani mukaan kannustaa ja rohkaista heitä tuottamaan rohkeasti ja monipuolisesti kuvataiteeseen liittyviä töitä.